Vappupuhe 1.5.2017

Suldaan Said Ahmed.

Hyvät toverit, ystävät!

Miten teemme Suomesta paremman paikan elää? Viime aikoina on keskusteltu paljon onko Suomi monikulttuurinen vai ei, pitääkö sulkea rajoja ja niin edelleen?

Meidän on hyväksyttävä se, ettemme ole maailmassa yksin, Suomi on peruuttamattomasti kansainvälinen paikka. Yksikään maa ei pärjää sulkemalla rajoja, me tarvitsemme vaikutteita muualta. Me tarvitsemme nuoria ihmisiä, meillä on velvollisuus auttaa muita samalla tavalla kuin meitä on autettu silloin kun me olemme olleet ongelmissa.


Suomella ei ole vain yhtä kulttuuria, Suomessa on Ruotsia, Venäjää, Yhdysvaltoja ja nykyään myös entistä enemmän kaikkea mahdollista muutakin. Me olemme erilaisia, jotkut tykkää tangosta ja toiset Robinista, ja silti me tulemme toimeen. Meidän ei kannata pakottaa kaikkia samaan muottiin, siitä seuraa vain kärsimystä ja tylsää kulttuuria.

Suomalaisista vain perussuomalaisten kannattajat pitävät maahanmuuttoa erittäin merkittävänä poliittisena kysymyksenä, muita kiinnostaa enemmän se, miten saadaan talous toimimaan paremmin ja miten saadaan ihmisille toimeentulo.


Suomen ensimmäiset sata vuotta on ollut menestys, koska me olemme käyneet kauppaa muiden kanssa, me olemme olleet valmiita uudistumaan ja panostamaan teknologiaan, ja me olemme luottaneet kansainvälisyyteen. Seuraavat sata vuotta tulevat olemaan yhä vain kansainvälisemmät.


Tällä hetkellä jos katsoo hallitusta, persut tekee politiikkaa, jonka peruspointtina on että monimutkaisiin asioihin on yksinkertaisia ratkaisuja.  He sanovat, että "Suomella menee huonosti” ja se on maahanmuuton syytä.

On houkutteleva valhe ajatella, että maailman menon voi selittää noin yksinkertaisesti. Poliitikoilta vaatii paljon enemmän selkärankaa sanoa, että itse asiassa tämä juttu on aika monimutkainen, eivätkä talousongelmat ratkea sillä että laitetaan rajat kiinni.

Sen sijaan tarvitsemme panostuksia koulutukseen ja innovaatioihin, tukea kansainvälistymiseen yrityksille ja niin edelleen. Eli juuri sellaisia asioita joita hallitus ja persut tällä hetkellä vastustavat ja joista he leikkaavat.


Kemillä on pitkä historia pakolaisten vastaanottajakaupunkina, siitä on hyvä pitää kiinni. Tänne tuli myös 2015 syksyllä pakolaisia ja kemiläiset ryhtyivät hienosti vapaaehtoishommiin pakolaisten hyväksi.

Jos tänne tulleet pakolaiset otetaan lähtökohtaisesti ongelmana, niin heistä tulee ongelma, mutta jos heidät toivotetaan tervetulleiksi ja otetaan mukaan yhteisöön niin kotoutuminen on helpompaa ja heistä tulee kunnon kansalaisia ja kemiläisiä.

Tämä maa ei nouse vastaikkainasettelulla ja vihaa lietsomalla vaan luottamuksella ja rakkaudella.

Hauskaa vappua toverit!


Suldaan Said Ahmed
Vasemmistoliiton liittovaltuuston 1. varapuheenjohtaja

Mihin yhteiskunnalliseen tilanteeseen perustettiin Kemin Työväenseura?

Kauko Kemppinen.

Kauko Kemppisen esitelmä KTY:n 130-vuotisjuhlassa 2.4.2017

Vuonna 1884 oli Helsinkiin perustettu ensimmäinen työväenyhdistys. Sen jälkeen perustettiin työväenyhdistykset Vaasaan ja Ouluun. 10. huhtikuuta vuonna 1887, melko tarkalleen 130 vuotta sitten, perustettu Kemin työväenyhdistys oli neljäs Suomessa.  Nuo kolme ensimmäistä yhdistystä olivat herrojen filantrooppisia hyväntekeväisyysyhdistyksiä, joiden johdossa työnantajat pysyivät 1890-luvun puoliväliin saakka. KTY oli ensimmäinen työläisten itsensä perustama ja johtama yhdistys.

Miksi Kemin Työväenyhdistys perustettiin, selviää siitä, mitä asioita ja miten se heti perustamisensa jälkeen alkoi ajaa. On hyvä palauttaa mieliin, minkälaisia jälkiä KTY on tähän kaupunkiin jättänyt. Kun kävelee Kemin katuja tai käy erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa, on hyvä muistaa, mitä täällä on siksi, että KTY on ollut olemassa.

Ensimmäisen kokouksen pöytäkirjassa huhtikuulta 1887 lukee seuraavaa: ”Työntekijöiden on oivallettava, että jos haluaa auttaa itseänsä, on itse ryhdyttävä toimeen. Ainoastaan yhteisin voimin ja ponnistuksin voidaan jotain saavuttaa, yksilö yksin ei mahda mitään. Yksimielisyys on voiman ehto, tarvitaan joukkovoimaa”. Sen saamiseksi KTY perustettiin. Tuollaista tekstiä ei löytynyt aikaisemmin perustettujen työväenyhdistysten perustamispapereista.

Heti vuonna 1887 otettiin tavoitteiksi työläisten toimeentulon parantaminen. Ensimmäisenä alettiin vaatia Palkkojen korottamista. Työläisen palkka oli sellainen, että mies sillä juuri ja juuri elää kituutti, ei kuollut nälkään. Naisten palkka oli puolet miehen palkasta ja lapsen palkka puolet naisen palkasta. Tämä oli yleinen Suomessa käytössä oleva palkkajärjestelmä. Työläisperheissä oli siis kaikkien tehtävä työtä, lastenkin. Palkkavaatimuksia ei saanut esittää. Jos ei tyytynyt palkkaan, sai olla tekemättä työtä ja vaikka kuolla pois.

Koska tuo pieni palkka katkesi heti, kun työt jostain syystä loppuivat, KTY päätti perustaa oman Eläke- ja sairaskassan. (minkäänlaista sosiaalipolitiikkaahan ei Suomessa vielä ollut) . Tähän Eläke- ja sairaskassaan oli pieni jäsenmaksu. Koska eläkkeitä ei Suomessa tunnettu, idea oli, että näistä kassoista sitten saisi rahaa, kun työt jostain syystä (loukkaantumin en, sairaus, vanhuus) loppuvat. Kassan nimeksi tuli lopulta ”Kemin Kaupungin Työväenyhdistyksen Sairaus- ja hautausapukassa”, eläkkeisiin eivät KTY:n rahat yksinkertaisesti vielä riittäneet. Sairaus- ja kuolemantapauksissa tämän kassan jäsenet saivat rahaa tullakseen toimeen. Avustuksia annettiin runsaasti, vaikka summat eivät olleetkaan suuria. Etusijalla olivat lapsiperheet. Näin KTY heti perustamisensa jälkeen alkoi pelastaa ihmishenkiä.

Toiseksi KTY alkoi heti ajaa työläisten asunto-olojen parantamista.  Sahojen työläisille oli 1870-luvulla rakennettu jäterimoista, lankunpätkistä ja muuhun kelpaamattomista aineista pieniä kopperoita asunnoiksi. Nykyiset autotallit ovat niihin verrattuna luksusta. KTY:n kaupungille esittämien vaatimusten ansiosta – KTY teki koko ajan aloitteita kaupunginraadille - 1890-luvulla rakennettiin Sauvosaaren ulkopuolelle hieman parempia parakkeja, joita sanottiin kasarmeiksi. Yksi perhe asui yhdessä huoneessa ja otti siihen kesäksi runsaasti vuokralaisia, jopa 20, lattialle yöksi nukkumaan. Pohjoisen savotoilta uiton mukana tulleet miehet tarvitsivat yösijaa. Sauvosaaresta, jonne rikkaat rakensivat kunnollisia hienoja taloja, alkoi tulla Herrojen Kemi.

Heti vuonna 1887 alkoi KTY vaatia kaupungilta lukusalien ja kirjastojen perustamista, laulu- ja soittoseuroja, luentoja ja esitelmiä tavallisille ihmisille. Koska kaupunginraati ei asialle lämmennyt, vaatimuksethan olivat ennenkuulumattomia, KTY päätti alkaa itse järjestää niitä, ja kaikenlaisia ”jalostuttavia huveja”. KTY:ssä päätettiin tosissaan alkaa opettaa työväestöä ”itsehallintaan ja omien oikeuksien ajamiseen” (KTY:n pöytäkirjat).  Tätä varten vaadittiin lukemista, keskustelua ja ajatusten vaihtoa, mielipiteen ilmaisua, minkä vuoksi KTY alkoi pitää yleisiä kokouksia.  KTY:n kaupungille tekemät aloitteet kirjaston ja lukusalin perustamisesta menivät vihdoin läpi vuonna 1891, jolloin ensimmäinen lukutila saatiin kaupunkiin. Sen saaminen oli erittäin tärkeää, koska sinne tilattiin lehtiä, joita KTY:n väkeä kehotettiin käymään ahkerasti lukemassa. Työläisten keskuudessa tieto Suomen ja maailman asioista alkoi karttua.

Koska tuo lukusali sijaitsi pienessä vuokrahuoneessa, jonne mahtui vain muutama ihminen kerrallaan, alkoi KTY ajaa kunnollista omaa isoa taloa kirjastolle. Tuo Lukuhuoneentalo saatiin vuonna 1896. Koska Lukuhuoneentalo oli sanamukaisesti lukusali, jossa lähinnä saattoi käydä lukemassa lehtiä, ei lainaamassa kirjoja, avasi KTY vuonna 1897 oman lainakirjaston. Ja jotta lainakirjastosta myös lainattaisiin ja luettaisiin kirjoja, aloitti työväenyhdistys Sunnuntaikoulun, jossa opetettiin ihan perusasioita ja pidettiin kansantajuisia luentoja niistä aiheista, joista sen omassa kirjastossa oli kirjoja saatavana. KTY oli myös mukana ajamassa kaupunkiin oppikoulua, jonne myös työläisten lapset pääsisivät. Siksi KTY alkoi ajaa ilmaista opetusta kaikilla koulutasoilla, eiväthän työläisten lapset olisi muuten oppikouluun päässeet.

KTY oli alkanut heti perustamisestaan lähtien ajaa kaupungin työläisille töitä. Koska talvi 1888 oli Kemissä erittäin ankara, esitti KTY kaupungille sisäsataman rakentamista. Se jopa esitti kaupungille, mistä tarvittavat rungot kaadetaan ja uitetaan paikalle. Lisäksi KTY esitti, että työt tehdään oman kunnan työnä, muuten väki joko kuolee tai lähtee kaupungista. Nälän ja hädän poistamiseksi möljän ohella KTY esitti torikaivon ja uimahuoneen rakentamista paikallisin voimin. KTY:n vaatimuksien, jotka menivät läpi kaupunginraadissa, kun sielläkin huomattiin väen häipyminen muualle, ansiosta ihmiset saivat töitä ja elivät pahan talven yli.

Ensimmäisiä asioita vuonna 1887 oli myös ”juoppouspaheen” vastustaminen, koska ”viina vie työläisperheitä kurjuuteen” (KTY:n pöytäkirjat).  Niinpä vuonna 1887 KTY teki peräti Suomen valtiopäiville esityksen väkiviinan myynnin kieltämisestä. Syynä oli kemiläisten sahojen palkanmaksutapa (lauantai-iltana sahan omistamassa tai sahanomistajan kaverin kapakassa), jolloin iso osa palkkarahoista saatettiin saada takaisin työnantajan taskuun.

Koska viinan myynnille ei ollut mitään rajoituksia eikä kieltolakia saatu, esitti KTY Kunnallisen viinakaupan perustamista. Näin syntyikin KTY:n aloitteesta Kemin Vähäismyönti OY vuonna 1890. KTY:n idea oli, että Vähäismyönnille annettaisiin viinanmyynnin monopoli kaupungissa, jolloin viinakauppaa voitaisiin säännöstellä ja viinasta saataisiin rahaa, jolla voitaisiin alkaa rakentaa kaupunkia, tietysti oman väen voimin. Kaupungin kauppiaat vastustivat tätä verisesti monta vuotta, mutta lopulta se kuitenkin toteutui. Näillä viinavoittorahoilla sitten alkoikin kaupungissa vilkas rakentaminen. Rakennettiin kaupungin Lukuhuoneentalo, josta oli jo puhetta, Puistopaviljonki ja Kauppahallit torin reunalle, samoin Ruiskuhuoneentalo. Näillä varoilla rakennettiin myös puistokadut ja Paviljongin ympärille Meripuisto. Nuo kaikki asiat olivat KTY:n esittämiä ihan työllistämisen vuoksi. Kun kävelee nyt Kemin katuja, tämä olisi hyvä muistaa. KTY:n ansiosta (KTY koko ajan kehitteli ja esitti rakennuskohteita raadille) Kemin työläisillä asiat olivat sillä tavalla hyvin, että töitä oli. KTY:n jäsenmäärä kasvoi, yhdistys ymmärrettiin ja koettiin tärkeäksi työläisille työtä ajavaksi yhdistykseksi. Kun kaupungissa vuosisadan vaihteessa oli noin 1300 asukasta, oli KTY:n jäsenmäärä lähes 300, tosin talvisin paikalla oli vain toista sataa jäsentä. Mutta syksyisin ylimaihin savotoille lähteneet uittomiehet levittivät tietoa KTY:stä. Siksi se alettiin tuntea ja tunnettiin hyvin Lapissa ihan sinne lakkauttamiseensa asti.

Koska kiinnostus kunnan asioihin lisääntyi työväestön keskuudessa, perusti KTY ”Työväen valtuuskunnan”, jonka tehtävä oli seurata ja valvoa kunnan asioiden ”parempaa hoitoa”. Tälle valtuuskunnalle perustettiin tilastokomitea, jonka tehtävänä oli kirjata ylös, miten työnantajat lakeja, sopimuksia ja sääntöjä noudattavat. Tätä kautta KTY sitten tulevaisuudessa puuttui jatkuvasti työnantajien väärinkäytöksiin.

Pahimmaksi väärinkäytökseksi tehtyjen tilastojen perusteella osoittautui työaika. Sehän oli kaikilla työpaikoilla vähintään 12-14 tuntia, myös naisilla ja lapsilla. Laivojen purku- ja lastaushommissa työaika venyi jopa 16 tuntiin, sillä venematkaa Mansikkanokalta satama-alueelle Ajoksen ja Selkäsaaren väliin ei laskettu työaikaan. Siksi KTY otti tavoitteeksi työajan lyhentämisen 10 tuntiin. Ensimmäinen työajan lyhennys saatiinkin Suomeen 1890-luvulla: alle 12-vuotiaat lapset eivät saaneet tehdä yli 12-tuntista työpäivää. Se tuli myös autonomisen Suomen laiksi ja oli käytännössä ensimmäinen valtion hyväksymä sosiaalipoliittinen laki. Voitte arvata, että juuri tämän vuoksi KTY ajoi voimakkaasti koulupakkoa.

Koska sahojen pomot tai pomojen sukulaiset ja kaverit omistivat myös Kemin kaupat, vuonna 1889 KTY päätti perustaa oman kaupan. Sillä estettäisiin keinottelijoita koko ajan nostamasta hintoja, saamasta rahat takaisin työläisiltä, ja samalla tuettaisiin paikallista ja Pohjois-Suomen tuotantoa. Kaupan kanssa sählättiin, sillä kaupanhoitaja möi omaan laskuunsa mm. viinaa tiskin alta, ja muutakin, jolloin kauppa jouduttiin sulkemaan ja kaupanhoitaja erotettiin KTY:stä. Mutta tähän kauppa-asiaan palattiin myöhemmin.

Nyt KTY:llä alkoi olla niin monta rautaa tulessa, että sen pienet vuokratilat eivät vain riittäneet. Yleisissä kokouksissakin kävi yhä enemmän väkeä. Vuonna 1897 valittiin rakennustoimikunta, jonka tehtävänä oli oman työväentalon saaminen kaupunkiin. Koska sitä varten tarvittiin paljon rahaa, aloitti KTY iltamat, toistaiseksi vuokratiloissa. Iltamien aloittaminen teki taloudellisesti hyvää ja toi seuraan paljon myös nuoria. Iltamien ohjelmista tuli heti sellaisia, jollaisina ne pysyivät niin kauan kuin niitä pidettiin. Seuraavana vuonna KTY:n perustaman Puhuja- ja Keskusteluseuran tavoitteena oli saada tuo iltamissa käyvä nuoriso kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista, kehittää ”jäsenten aatemaailmaa”.

Em. syistä perustettiin ensimmäinen käsinkirjoitettu lehti, ”Kirje-Kyyhky”, jossa julkaistiin Puhuja- ja Keskusteluseurassa käsiteltyjä asioita. Siksi Puhuja- ja keskusteluseuran osallistujia kehotettiin kirjoittamaan esitelmänsä paperille, että ne voidaan julkaista KK:ssa. Tästä kaikesta päädyttiin siihen, että vuonna 1899 KTY perusti oman Kansanopiston, joka käytännössä oli suuri määrä noita Puhujaseuran yhteiskunnallisia luentoja ja keskusteluja.

Kun tultiin 1900-luvulle, paine oman talon saamiseksi kasvoi, toimintaa oli niin paljon ja oltiin niin monessa mukana.  En selvitä tässä rahoituskiemuroita, mutta kivijalka valettiin 1902 ja talo saatiin valmiiksi syysmyöhällä 1903. KTY maksoi rakentajille kunnollista palkkaa, rakentajat olivat oman kunnan väkeä. Talo oli iso urakka ja maksoi paljon. Onnistumisen edellytys oli ollut se (KTY:n pöytäkirjat), että ”taloudellisen ahdingonkin aikana KTY:n jäsenten kesken vallitsi luja yksimielisyys”. Edelleen pöytäkirjassa lukee, että ”vastakin on huolehdittava siitä, ettei vaaran uhatessa tule hajaannusta, josta on seurauksena oman talon menettäminen, olemassaolon loppu, perikato”.

Oma talo muutti toimintaa huomattavasti. Siellä väsättiin vaatimuksia niin kaupungille kuin maan senaatillekin (hallitus). Tässä joitakin vuosien 1903-04 vaatimuksia: 1) äänioikeus on annettava kunnallis- ja valtiollisissa vaaleissa koko työväestölle ja rikkaiden äänimäärää on rajoitettava (rikkaiden äänimäärää oli jo rajoitettu vuonna 1865 ja 1870-luvun alussa: yhdellä ihmisellä sai olla vain 1/6 osa kunnan äänistä). 2) 10 tunnin työaika on saatettava voimaan. 3) Yleinen koulupakko ja ilmainen opetus alhaalta ylös asti. 4) Samasta työstä sama palkka miehille ja naisille. 5) Juoppous johtaa henkiseen ja aineelliseen häviöön, siksi maahan on saatava kieltolaki. Näitä asioita luettiin myös uudesta itsenäisestä Työmies-lehdestä, joka oli irtautunut Uudesta Suomettaresta ja muuttunut sitten sos.dem. puolueen lehdeksi. Kun 1903 KTY:lle esitettiin uuteen sos.dem. puolueeseen liittymistä, tilasi se lehdet, puolueohjelmat, Kansankalenterit yms. kävi ne ensin huolellisesti läpi ja totesi sitten, että voidaan liittyä. Perusteluna oli, että sitä kautta voidaan maan hallitusta paremmin painostaa, Kemin työväentalolta se ei oikein näytä onnistuvan. Sitä kautta sitten saatiin uusia ideoita ja vaatimuksia, mm. se 888, eli työtä, vapaa-aikaa ja lepoa, mikä oli Kemissä uudelta työväentalolta vuonna 1904 alkaneiden vappumarssien päätunnuksena kauan.

Työväentalolla tehtiin uusia käsinkirjoitettuja lehtiä, mm. Moukari, Vapaus… Kansanopistokurssit nousivat uudelle tasolle omassa talossa. Sitten KTY aikoi perustaa Työläisten Asunto-osakeyhtiön, mutta kaupunki ei suostunut luovuttamaan mistään tontteja. Maa oli jo jakaantunut kahtia, sosialisteihin ja porvareihin, mikä alkoi Kemissäkin näkyä suhtautumisessa työväenyhdistykseen.

Uudella talolla heti vuoden 1904 alusta alettiin perustaa ammattiosastoja, ensimmäisenä Kemissä Palvelijattarien ammattiosasto. Tämä siksi, että palvelijattarilta rikkaat isännät kielsivät työväentalolla käynnin. Koska tästä ammattiosastosta saatiin hyviä kokemuksia, KTY perusti itselleen oman naisjaoston, jonka tehtävänä oli saada muutkin työläisnaiset järjestäytymään. Tämä naisjaosto perusti sitten Ulkotyöläisnaisten ammattiosaston ja Ompelijattarien ammattiosaston. Koska kaupunkiin syntyi muitakin ammattiosastoja KTY:n perustamana, miesvaltaisilla aloilla ensin Räätälien ja Nahkurien ammattiosastot, tehtiin KTY:n sääntömuutos vuonna 1905, jonka jälkeen ammattiosastotkin olivat KTY:n jäseninä. Ammattiosastojen määrän lisääntyessä, niitä perustettiin mm. kaikille sahoille, päätti KTY vuonna 1905 perustaa suurempien työpaikkojen ja Herrojen Kemin ympärillä olevien asutuskeskusten yhteyteen omat työväenyhdistykset. Ensimmäisenä sellainen perustettiin Laitakariin, sitten Karjalahdelle ja Karihaaraan. Näille työväenyhdistyksille rakennettiin omat työväentalot. KTY:ltä käytiin kysymässä mitä ja miten tehdään. KTY neuvoi rahoituksen hankkimisessa ja rahoitti itsekin uusia työväentaloja ja lähetti omia miehiään ja naisiaan pistämään toiminnan alkuun.

Ammattiosastoja oli perustettu parahiksi, kun alkoi vuoden 1905 suurlakko. Kemissä lakon pääorganisaattorina oli KTY, olihan vastassa vanhoillinen tsaarin Venäjä. Lakon johto toimi aluksi työväentalolla, mutta kun päivittäisiin kokouksiin alkoi tulla niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet edes pihalle saati sisälle, pantiin uuden kirkon pappi ja suntio lakkoon ja otettiin kirkko lakkopaikaksi. Ja sinnehän mahtuivat kaikki noin 2000 ihmistä. Koska poliisikin oli lakossa, muodosti KTY järjestyskaartin. Kaartilaisen merkkinä oli punainen käsivarsinauha. Kerrotaan, että se piti paremmin yllä järjestystä kuin poliisi.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen voimaa KTY:llä oli toisella tavalla kuin ennen. Vuonna 1906 Vapun päivänä Kemin työläiset ottivat ensimmäistä kertaa omaa lomaa töistä, marssivat kaupungilla ja palasivat työväentalolle suureen kokoukseen. Pääteemana oli 8 tunnin työpäivä. Sitten muutaman vuoden ajan Lapissa olikin runsaasti isoja lakkoja. Emil Lehenin Lapin tukkityöläisten lakosta kirjoittaman kirjan tilasi ja kustansi KTY. KTY myös organisoi tukilakot koko Lapissa. Kaikissa näissä ja tulevissa lakoissa otettiin kaikkialta Lapista yhteyttä KTY:hyn. Yleensä KTY järjesti jonkun johtamaan tai opastamaan, miten lakossa toimitaan. Se myös ilmoitti, kuinka kauan lakko voi kestää, eli kuinka pitkäksi ajaksi lakkoavustukset riittävät, jos kemiläiset olivat lakossa. Kovin moneksi viikoksi ne eivät koskaan riittäneet.

Vuonna 1907 KTY perusti Ammatillisen paikallisjärjestön, jolle KTY siirsi nuo lakkoasiat. Seudulla oli jo niin paljon ammattiosastoja, että niille oli saatava oma erillinen yhteistyöelin.  Ammatilliseen paikallisjärjestöön liittyi heti 23 ammattiosastoa tai ammatillista paikallisyhdistystä. Tämä helpotti itse KTY:n toimintaa, riitti, että se antoi paikallisjärjestölle tilat.

Koska suurlakon jälkeen vuonna 1906 tehtiin Suomessa eduskuntauudistus ja määrättiin ensimmäiset vaalit vuodelle 1907, alkoi KTY levittää seudulla Työmiestä ja uutta Kansan Tahtoa. KTY järjesti nuorille lehden levittäjille ”agitatsionikurssit”. Näitä kursseja pidettiin sitten aina eduskuntavaalien lähestyessä ja niihin osallistui nuoria koko läänin (oltiin silloin Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri) pohjoisosasta. Näin KTY:sta tuli koko Lapin vaalitoiminnan päämaja. Kyse oli sos.dem. puoleen toiminnasta. Puhujia kierrätettiin aina ympäri Lappia. Yksi tärkeimmistä aiheista oli älykkäästi ”työväenliikkeen tarkoitus”. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 Hilda Herrala KTY:stä meni eduskuntaan. Innostuneena KTY:n Puhujaseurassa päätettiin, että aletaan kutsua toisiamme tovereiksi, ”ja jos ei ole toveri, niin ammattinimikkeellä”. Puhujaseura perusti myös Kehittäjä-lehden, josta tuli pitkiksi ajoiksi varsinaisen työväenaatteen levittäjä. Siinä lehdessä ensimmäistä kertaa esiintyivät sanat ”luokkataistelu” ja ”sosialismi”.  Ja siinä kehotettiin kaikkien maiden työläisiä liittymään yhteen. Lehdet olivat käsissä kuluneet lähes lukukelvottomiksi siinä vaiheessa, kun ne levisivät Lapin perukoille uittomiesten lähtiessä syksyisin savotoihin.

Sitten vuoden 1907 jälkeen KTY:n toiminnassa tapahtui hetkellinen toiminnan laimeneminen. Osoittautui, ettei eduskunta toiminutkaan eikä mitään, mitä vaadittiin, saatu. Eduskunta hajotettiin aina heti, kun se oli valittu ja kokoontui. Ammattiosastojen toimintakin laimeni, kun mikään ei eduskunnan myötä muuttunutkaan. (”Miksi tehdä jotakin, eihän se mitään vaikuta kuitenkaan”).  KTY:n toimintaan vaikutti myös se, että Kemissä oli useita työväenyhdistyksiä ja useita taloja. Niiden toimintahan oli pois Kemin työväentalolta.  Yhdistyksestä alkoi erota ammattiosastoja ja ihmisiä. Ja silloin alettiin riidellä.  KTY tarttui heti asiaan ja muistutti perustavasta kokouksestaan, että ”…jos nurkkakuntia perustetaan, ne johtavat aina suurempaan riitaan ja lopulta yhdistyksen häviämiseen”.

Pienen notkahduksen jälkeen KTY:n toiminta jatkui vilkkaana aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Oma Lastaus- ja Lossausyhdistys toimi hyvin. Se otti periaatteekseen ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. Joku oli lukenut Kolme muskettisoturia. 1906 KTY:n elvyttämä osuuskauppa menestyi. Oman talon KTY:n osuuskauppa osti jo vuonna 1907.

Oma kahvila työväentalolla avattiin vuonna 1909. Kahvilan myötä KTY:llä meni taloudellisesti hyvin. Myös tanssi-iltamat olivat erittäin tuottavia. KTY pystyi jakamaan avustuksia ympäri Lappia työväenyhdistyksille. Myös KTY:n Työväennäyttämö, joksi harrastajapiiri oli muutettu, sai hyvin rahaa. Se pystyi toteuttamaan vuosittain lähes 20 näytelmää. KTY tietysti maksoi lavastukset, puvut ym. rekvisiitan. Vuonna 1906 KTY perusti työväentalolle oman urheiluseuran, jonka nimeksi otettiin Into. Pihalle raivattiin pituushyppypaikka, kuulantyöntörinki, pystytettiin rekki, hankittiin painonnostoa varten ratakiskon pätkiä yms. Talon kylmänä olleeseen yläkertaan vesikaton alle Innolle rakennettiin painivintti. Sellainen tuli sitten kaikkiin työväentaloihin.

25-vuotisjuhlissa 1912 todettiin, että paljon on tehty ja saavutettu mutta paljon on vielä saavuttamatta. ”Mutta sitä vartenhan Työväenyhdistys on perustettu, että saavutetaan”. 25v.  juhliin vuonna 1912 KTY perusti sekakuoron, joka ensimmäistä kertaa esiintyi noissa juhlissa. Kuoro otti nimekseen Ajan laulu. Nämä juhlat tänään ovat myös Ajan laulun 105-vuotisjuhlat. Onnitteluni! 25v. juhlista näyttämö sai niin paljon potkua, että se muutettiin Kemin Työväen Näyttämöksi, ammattiteatteriksi, ja johtajan paikka pantiin auki oikein valtakunnallisesti. Hakijoiden joukossa oli mm. Jalmari Rinne, jota ei valittu kun ei tunnettu. KTY perusti työväentalolle myös Kemin Soitannollisen Seuran.

Ensimmäiseen maailmansotaan asti toiminta oli äärimmäisen vilkasta, järjestettiin koko ajan kaikenlaisia suuria juhlia, jopa soutukilpailuja. Sodan vuoksi alkoi tietenkin mennä huonommin, syynä nälkä ja pidennetyt työpäivät, jos töitä oli.

Kun Venäjällä tapahtui vallankumous vuonna 1917, perusti KTY järjestyskaartin. Vapaapalokuntalaiset perustivat oman kaartinsa. Marraskuun lakossa KTY esitti suuren joukon omia vaatimuksia, ja kun Suomi itsenäistyi, haluttiin nuo vaatimukset hallitusmuotoon. Näin ei käynyt. Tosin tähän päivään mennessä nuo vaatimukset ovat pikku hiljaa toteutuneet. En puutu tässä näihin asioihin, koska niihin palataan varmaankin syksyllä.

Kansalaissota (johon en myöskään tässä keskity, koska se vaatii omat seminaarinsa) käytiin tammikuusta toukokuun alkuun 1918. Sen päätteeksi alkoi hillitön valkoinen terrori. Työväentalojen aktivistit otettiin kiinni ja ammuttiin, mikäli eivät päässeet pakoon. Kemissä ammuttiin noin 120 työläistä (tähän palaan jossakin muussa yhteydessä). Kaikki työväenjärjestöt lakkautettiin ja niiden omaisuus takavarikoitiin tai hävitettiin. Kemin työväentaloa ei poltettu tai suljettu, koska suojeluskunta, siis valkokaartit, otti sen omaan käyttöönsä. Talo jouduttiin Kemin suojeluskunnan hirvittävästä vastustuksesta huolimatta palauttamaan KTY:lle kesäkuussa 1919. Kahvila avattiin heti, ja samana vuonna oli työväentalolla jo ensimmäiset näytelmäkilpailut. Elokuussa KTY rekisteröitiin uudelleen, nyt seuran tilalle tuli yhdistys. Samalla KTY erosi sos.dem. puolueesta, koska katsottiin, että se myötäilee oikeistolaista valkoista lahtarivaltaa. Demarit perustivat oman työväenyhdistyksen vuonna 1924. KTY jatkoi itsenäisenä työväenyhdistyksenä.

Valkoisessa Suomessa KTY järjesti erilaisin keinoin ruokaa hädässä oleville työläisperheille ja lakkolaisille pitkin 1920-lukua. Ruokaa hankittiin oman kaupan kautta. Muutenkin KTY järjesti jatkuvasti suuria rahankeräyksiä lakkolaisille, lakkoja ja työtaisteluja ja valkoisen hallituksen vastaisia esiintymisiä oli vielä 20-luvulla paljon. Kun lakkolaisia tai mielenosoittajia joutui oikeuteen, palkkasi KTY heille oikeusavustajat.

Talon saamisen jälkeen Vuonna 1920 KTY perusti oman työväenopiston. Se siis aloitti työväentalolla, KTY hankki kaiken tarvittavan materiaalin liitutauluja myöten. KTY palkkasi myös johtajan ja opettajat. Opiston tavoitteeksi asetettiin modernisti ” itseopiskeluun ohjaaminen”. Koska maahan hyväksyttiin oppivelvollisuus vuonna 1922, työväenopisto muutettiin sellaiseksi kuin se nykyäänkin on, käytiin järjestämään erilaisia kursseja ja opintopiirejä. Oli yhteiskunnallisia kursseja, nuorisotoiminnan vetäjäkursseja, näytelmäohjaajakursseja, iltamanvetokursseja yms. Koska nuo kurssit vetivät väkeä työväentalolle, päätti Suomen Evankelioimisseura vuonna 1922 perustaa Kemiin kilpailevan opiston, joka houkuttelisi väkeä pois työväentalolta. Sen nimeksi otettiin Toivola. Se järjesti alkuaikoinaan mm. raamattupiirejä, hartaushetkiä yms., mitkä eivät kuitenkaan vetäneet väkeä pois työväentalolta.

Työväen virvoitusjuomatehdas perustettiin 1920. Miksi ostaa kotikaljaa ja muita juomia joltakin tukkukauppiaalta, kun niitä voi itsekin tehdä. Virvoitusjuomatehdas oli koko vuosikymmenen ajan tuottavin laitos KTY:lle. Oman kirjakaupan KTY pystyi perustamaan vuonna 1923, nimeksi tuli Kemin Työväen Kirjakauppa. Sitten KTY perusti Työväen Auto OY:n, jossa se oli suurimpana osakkaana. KTY:n hankkiman Linja-auton pää- ja päätepysäkki oli työväentalon edessä. Osakkeita KTY hankki eri paikoista, mm. Oulun Kirjateollisuudesta, joka julkaisi Kansan Tahtoa, ja jota KTY eri tavoin jatkuvasti tuki. Oma elokuvateatteri ei vielä tuolloin onnistunut, eikä oma margariinitehdas. Tällaisia tuotantolaitoksia suunniteltiin 1920-luvulla, että olisi olemassa työläisten omistamia yrityksiä joista työläiset itse hyötyisivät.

Talolle perustettiin Järjestönuorten osasto 1923, joka alkoi mm. vetää lastenohjaajakursseja. Kemin Innolle palkattiin 1923 ensimmäinen erityinen voimistelunohjaaja.  Erilaisten voimisteluryhmien ohella vedettiin myös tanhuryhmää. 20-luvun lopulla työväentalolla ja Kemin Innolla oli kaikkiaan jo 15 ohjaajaa, joille KTY maksoi ainakin jonkinlaista palkkaa. Vakituiset ompeluillat työväentalolla muuttuivat Ompelukerhoksi vuonna 1923. Tuo ompelukerho teki omat puvut KTY:n lapsille, Innon voimistelijoille ja nuorille. Oma ompeluseura perustettiin myös Karihaaraan. Lasten näytelmäkerho aloitti talolla 1926, kuvataidekerho 1927. Aikanaan tuossa kerhossa kiinnostuttiin kuvanveistosta, kameroista ja valokuvauksesta, tekipä se aikanaan sotien jälkeen jopa elokuvankin. Kuvataidekerho teki työväentalolle seinälehtiä. Sitten talolle tulivat lausuntakerho, nuottienlukukerho, joka alkoi muuttua KTY:n omaksi musiikkiopistoksi, oma mandoliiniorkesteri jne. Kirjallisuustoimikunta levitti lehtiä ympäri kaupunkia. Talolla järjestettiin myös Propagandapostikorttien tekokursseja. Suuria juhlia pidettiin koko ajan, usein Hahtisaaren puistossa, kun talolle ei mahtunut. Oli kesäleirejä ja vaellusleirejä. 20-luvun lopulla fasisminvastaisia tilaisuuksia järjestettiin jatkuvasti. Kaiken tämän ansiosta KTY tunnettiin koko maassa. Näin voi väittää, sillä kaikkialta Suomesta eri työväentaloilta tuli kyselyitä, miten te oikein kaiken teette. Ja KTY:n väki lähetti ohjeita ja neuvoja, joskus ihmisiäkin kertomaan ja selvittämään.

1920-luku oli selvästi yksi KTY:n kulta-ajoista. Matti Kemi: ”Se oli meikäläiselle, joka ei ollu mittään, kuin toinen koti. Siellä kai sitä oltiin iltakauvet, jos ei muuta niin siellä ravintolassa.”. Kaiken tämän toiminnan katkaisi ja lopetti Lapuanliike kesällä 1930.

 

Kesällä 1930 alkoi vasemmistolaisen työväenliikkeen toiminnassa lähes 15 vuoden tauko. Äärioikeistolainen Suomi lakkautti koko ammattiyhdistysliikkeen, kaikki vasemmistolaisen työväen järjestöt, urheiluseurat, työväentalot suljettiin jos niitä ei poltettu, kaikki vasemmistolaiset erotettiin kunnanvaltuustoista jne. jne. Mutta KTY:n johto ennakoi tulevan ja hoiti asioita kuumeisella kiireellä ja älykkäästi tammikuusta kevääseen. Kaikkien nopeiden päätösten takana oli se, ettei mitään menisi suojeluskunnalle, joka havitteli kaiken itselleen, ja että mitään ei voitaisi lakkauttaa, koska sillä ei ollut tekemistä KTY:n kanssa. Täytyi siis tehdä niin, ettei löytynyt kytköstä KTY:hyn, jollain lakkauttaminen olisi ollut varmaa. Työväennäyttämö oli jo itsenäistetty. Myöhemmin se siirrettiin kaupungille ja muutettiin Kemin Kaupunginteatteriksi, johon yhdistettiin muidenkin työväentalojen näyttämöt. Kemin Työväen Osuuskauppa irrotettiin kokonaan KTY:stä  ja pudotettiin se sana Työväen pois, siitä tuli Kemin Osuuskauppa. KTY siirsi osuutensa kaupan työntekijöille. Samoin meneteltiin oman kirjakaupan kohdalla, joka saatiin myös myytyä, samoin linja-auto. Virvoitusjuomatehdas myytiin kiireesti pienelle Tornion panimolle, joka laajennuttuaan ja kasvettuaan moninkertaiseksi alkoi rakentaa parempia tiloja Tornioon, siirsi toiminnan Kemistä sinne ja muuttui aikanaan Lapin Kullaksi. Työväenopisto saatiin siirrettyä kaupungille, samoin itsenäistettiin vuonna 1916 perustettu Kemin Soitannollinen seura jne. jne. Ajateltiin, että kun nämä työväenliikkeelle pahat ajat ovat ohi, kaikki palautetaan ennalleen ja vielä parempi toiminta alkaa. Ja alkoihan se sitten sotien jälkeen 1945.

KTY siirrettiin sos.dem. puolueelle, sillä uskottiin, että demareihin eivät porvarit kajoa, olihan sos.dem. puolue jo ollut oikeistolaisen valkoisen Suomen hallituksessa. Samoin työväentalo neuvoteltiin sos. dem. puolueelle. Ajateltiin, että kun huonot ajat ovat ohi ja ammattiyhdistysliike ja työväenjärjestöt saavat taas toimia, ne valitsevat sellaiset edustajat, jotka taas itsenäistävät KTY:n. Suojeluskunta yritti epätoivoisesti taloa itselleen, jopa Helsingistä tuotettujen huippujuristien avulla, muttei siinä onnistunut. Koska vuodesta 1930 alkoi noin 15 vuotta jatkunut tauko toiminnassa, lopetan tähän.

Lopuksi vielä yksi asia: Kun vein KTY:n historian käsikirjoituksen Esko Järviselle, Erkki Karppiselle ja Kerttu Miettiselle, lukivat he sen muutamassa päivässä ja kutsuivat minut paikalle. ”Miksi sinä olet kirjoittanut sosialidemokraatit yhdellä A:lla……” (En nyt tässä viitsi kertoa sitä, mitä kerroin tuossa tilaisuudessa. Todella monia asioita puheesta jätän tässä pois.))

Sitten nämä kolme ”kouluttivat” minua: kuule Kauko. Täällä juoksee etelästä koko ajan kaikenlaista väkeä kertomassa, mitä ja miten pitäisi tehdä. Jos me niitä kuunneltaisiin, olisi se KTY:n loppu. Ne siellä etelässä ovat oppositiossa, vastustavat kaikkea mahdollista, jotkut jopa koko yhteiskuntaa. Ne eivät ymmärrä, että me täällä emme ole oppositiossa. Me olemme vastuussa, hoidamme kemiläisten asioita ja olemme vastuussa kemiläisille. Niin kauan kuin me niin teemme ja teemme sen hyvin, olemme olemassa. Tämän ne KTY:ssä ennen vanhaan ymmärsivät. Ne tiesivät, ymmärsivät ja osasivat. Ne olivat viisaita miehiä ja naisia.

Kari Hanhisuanto: KTY 130 vuotta juhlapuhe

Kari Hanhisuanto.

Arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat, vai uskaltaisiko sanoa toverit. Päätän uskaltaa. Siis, hyvät toverit, pysähdytään juuri tähän ihan pieneksi hetkeksi. Rentoutukaa, ja voitte vaikka sulkea silmänne. Kuvitelkaa itsenne sadan vuoden taakse ja vielä vähän kauemmas. Hei, näittekö jotain? Tunsitteko saman kuin minä? Tunsitteko, kuinka unohdettujen muistojen aalto pyyhkäisi tämän salin ja tämän ajan läpi? Uskokaa, kun kerron, että se aalto on muistutus meille niistä isistä ja äideistä, jotka mahdollistavat tämän päivän juhlan.

Kunnioittakaamme heidän uhrauksiaan ja työtään pienellä hiljaisella hetkellä. Kiitos.

Kuten niin monet muutkin täällä olijat, minäkin olen tämän talon kasvatti. Tutustuminen talon uumeniin alkoi 70-luvun lopulla ensin hikisinä treeneinä yläkerrassa ja myöhemmin 80-luvulla alkaneen kuorolauluharrastuksen tiimoilta tässä samassa salissa. Ehkä vain vähemmän hikisinä. Tunnesiteet tähän taloon ja ihmisiin muodostuivat silloin ja ne ovat edelleen täällä, sydämessä. Ja siksi on hienoa, että perinteinen Kemin Työväenyhdistys saadaan taas jaloilleen siitä väliaikaisesta haudasta, jossa se on parikymmentä vuotta uinunut.

Kemin Työväenyhdistyksen pitkä ja ansiokas historia nousuineen ja tuhoineen kulkee lähes yhtä jalkaa viime vuosikymmenten ja kansalaisten hyvinvoinnin kanssa. Tarkoitan tällä sitä, että kun kahdeksankymmentäluvulla työväki vaurastui, siitä alkoi samalla myös aatteellinen alamäki, joka sai ikään kuin kruununsa siitä, että työläisten tyyssijana tunnettu KTY lakkasi olemasta. Myönnän saman tapahtuneen valitettavasti myös itselleni. Tärkeämmäksi tulivat perhe, lapset, oma koti, uusi auto, työ ja kaikki se ihana, jota vauraus toi tullessaan. Raha toi tavaraa, mutta samalla se teki sisälleni aatteellisen tyhjiön, jota nyt häpeän ja yritän maksaa takaisin.

Onneksi aatteellinen tyhjiö ei vienyt kaikkia toimijoita vaan osa jäi tekemään sitä tärkeää työtä työväenliikkeen eteen, jota täytyy edelleen jatkaa. Tämän talon osalta oli lähes huvittavaa nähdä, kuinka kiire uudella omistajalla oli hakkauttaa KTY pois talon seinästä muistuttamasta ihmisiä siitä hyvästä, joka joskus oli. Ehkä ne kirjaimet samalla hakkautuivat tilapäisesti pois myös sydämistämme. Mutta nyt me olemme, ainakin henkisesti, muuraamassa ne kirjaimet takaisin omille paikoilleen ja toivottavasti ne säilyvät siellä pitkään.

Tällä talolla on mielettömän hieno historia ja täällä, meidän seurassamme, on valtava määrä muistoja, jotka saavat jälleen mahdollisuuden kohdata toisensa. Mitä olisi Kemi ilman Työväenyhdistystä? Se olisi kuin meri ilman vettä, kuten laulussa sanotaan. Tai se olisi minä ilman sinua. Mutta mikään yhdistys ei ole mitään ilman ihmisiä, siis meitä, sinua ja minua.

Tämä talo on nähnyt tuhansia ihmisiä ja tuhansia ihmisten kohtaloita, niin hyviä kuin huonojakin. Me emme saa antaa niiden kohtaloiden jäädä unholaan vaan meidän on nostettava ne uudelle jalustalle, jolle me kaikki voimme taas kerääntyä yhteen vastustamaan riistoa ja vääryyttä, koska NE eivät tule maailmasta koskaan loppumaan. Onneksi aika on hionut asenteista pahimpia särmiä pois, ettei meillä ole pelkoa ammutuksi tulemisesta, tai vankilaan joutumisesta, kuten vanhemmillamme ja esivanhemmillamme oli.

Tämän talon suojissa on toiminut valtava määrä lahjakkaita eri alojen ihmisiä. Kuitenkin yksi asia on heitä yhdistänyt ‒ Aate. AATE. Kaikki isoilla kirjaimilla. Mitä ne kirjaimet pitävät sisällään? Oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, yhteisöllisyyden, moraalin ja monta monta muuta, yhtä tärkeää asiaa. Kutsukaamme sitä Demokratiaksi ja toivottakaamme se tervetulleeksi takaisin, koska me unohdimme tärkeän asian pitkäksi aikaa ‒ yhteenkuuluvaisuuden voiman. Kaivetaan se nyt esiin ja aloitetaan pitkä tie vääryyden ja riiston korjaamiseksi.


Huomaatteko ihmiset, mitä Suomessa on tapahtunut? Vanha kysymys siitä, mikä on kolme metriä pitkä ja haisee viinalta, on käynyt toteen aivan liian monella paikkakunnalla. Onneksi täällä Kemissä työläisten vappukulkue ei ole oikea vastaus, ei ainakaan vielä. Pidetään huoli siitä, että kuukauden päästä näille sanoille on katetta. Lähdetään yhdessä marssimaan ja noustaan yhdessä barrikaadeille. Poliittinen työväenliike on ahtaalla, koska sen todellisia puolustajia on tänä päivänä aivan liian vähän. Ammatillinen työväenliike on pirstottu koko ajan pienemmiksi yksiköiksi, joista ei ole enää pistämään kampoihin kuin korkeintaan toisilleen. Ja jos ay-liike ajetaan tällä vauhdilla alas, me saamme sanoa hyvästit niille arvoille, joita me edustamme.

Meidän täytyy pitää huolta työväenliikkeestä ja meidän täytyy puolustaa sitä. Toinen vaihtoehto on se, että käperrytään itsemme ympärille ja toivotaan että isänmaa pitää huolta omistaan. Minä väitän, ettei se pidä, jos vallassa ovat Kokoomus ja hirvittävällä voimalla oikeistolaistunut Keskusta. Perussuomalaisista ei ole työväen eikä työväenliikkeen pelastajaksi, se on nyt nähty.



Nyt, hyvät kuulijat, tulee haaste. Viikon kuluttua kuntalaiset saavat taas päättää siitä, ketkä edustavat heitä kunnan luottamustehtävissä. Olen liian monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, ettei kannata äänestää, koska mikään ei koskaan muutu. Okei, minunkin mielestäni Suomessa on aivan liian pitkään ollut vallalla kapitalistin märkä uni, jossa köyhiltä viedään kaikki, ja se sama jaetaan rikkaille, joilla on jo muutenkin kaikki.

MUTTA, IHMISET. Miten se muuttuu, jos kansalaiset jättävät äänestämättä. Yhden kerran ymmärrän protestiksi, mutta en yhtään enempää. Ja tuntuu siltä, että suurin osa nukkuvista on nuoria tai vähäosaisia, joita molempia porvari säälimättä kyykyttää. Sitäkään minä en ymmärrä. Totta kai kaikkien vähäosaisten pitäisi nousta puolustamaan itseään ja toisiaan. Ja meidän parempiosaisten tulisi tehdä samoin.

Sen vuoksi haastan nyt kaikki täällä olijat luokkataisteluun. Taistelukenttänä on politiikka ja aseina kansalaisten äänioikeus ja luoteina äänet. Samalla haastan kaikki tekemään työtä sen eteen, että mahdollisimman moni kuntalainen, varsinkin nuori, kävisi äänestyspaikalla antamassa äänensä. Se on taistelua kansanvallan puolesta ja se on sitä äsken kuulutettua demokratiaa.


Hyvä juhlayleisö. Juhlateeman mukaisesti kysyn: Tarvitaanko työväenliikettä enää ja onko sillä vielä tehtävää tai annettavaa? Maailma ympärillämme pirstaloituu koko ajan nopeammaksi ja digitaalisemmaksi ja sen vuoksi myös työväenliikkeen on mukauduttava uusiin haasteisiin. Ja nyt jos koskaan, me tarvitsemme nuoret mukaan tähän toimintaan.

Ennen sanottiin, että ATK on tulevaisuus. Itselläni meni monta vuotta tajuta, ettei se tarkoittanut sitä kauhukuvaa, että Anoppi Tulee Käymään. Mutta nyt se kaiken mullistanut ATK on täällä ja ehkä enemmän kuin koskaan, tulevaisuus on nuorissa. Tänä päivänä työväenliikkeen olemassaolon tärkeys vain korostuu, koska muistoissamme häilyy vielä menneisyys ja historia ajasta, jolloin työväenliike lakkautettiin ja ajettiin väkivalloin alas. Me kaikki tiedämme, mitä siitä seurasi, emmekä tahdo sen koskaan enää toistuvan. Eli vastauksena kysymykseen, tarvitaan ja kiihkeästi.

Tänä päivänä, viimeistään tänään, pitäisi aloittaa työväenliikkeen uusi nousu kapitalismin vastavoimaksi. Tänä päivänä meidän pitäisi muistaa vanhempiamme, jotka valtavin uhrauksin tekivät Suomesta sen maan, jossa me nyt elämme. Demokraattisen maan. Samoin meidän olisi muistettava niitä vähäosaisten puolustajia, jotka taistelivat puolestamme vain siksi, että he uskoivat demokratiaan eli siihen, että myös köyhemmät kansalaiset saisivat osansa isänmaasta.


Tästä samasta isänmaasta, jota kapitalisti nyt raiskaa ja tekee kaikkensa imeäkseen siitä kaiken veren, mitä se vain irti saa. Sen jälkeen se myy jäljelle jääneen ruumiin ulkolaisille sijoittajille raadeltavaksi ja menee pesäänsä tekemään verosuunnittelua, jotta välttyisi veren…veronmaksulta Suomeen. Kuinka kauan me annamme riistäjien nylkyttää nilkkojamme? Hamaan maailman tappiin astiko? Ei. Eiköhän olisi jo korkea aika potkaista rakkikoirat kauemmas ja tehdä selväksi, että nyt riittää.

Kolmekymmentä vuotta minä olen ollut hiljaa. Kolmekymmentä pitkää vuotta työväenliike on odottanut minua tuekseen. Minua ja montaa muuta kaltaistani. Mitä sinä aikana on tapahtunut? Olemme kyllä taloudellisesti vaurastuneet, siis me, jotka olemme saaneet olla töissä. Entäpä ne, jotka kylmä kapitalismi ja voitontavoittelu ovat hylänneet. Heillä ei mene hyvin. Ja jo heidän vuokseen meidän hyväosaisten on rakennettava uusi tie takaisin sinne, missä kaikista ihmisistä pidetään huolta, tasa-arvoisesti. Ja jossa naisen euro on euro.

Aloitetaan sen tien tekeminen jo tänään, koska huomenna voi olla jo myöhäistä. Etsitään, löydetään ja taistellaan. Ajatellaan kerrankin muita kuin itseämme. Ajatellaan lapsia, nuoria, vanhuksia. Ajatellaan ihmisiä. Mennään ja äänestetään heidänkin Keminsä ja Suomensa taas inhimilliseksi. Kiitos.